Turvallinen elämä...

Miten tästä selvitään... Pelko ja epävarmuus lisääntyvät kouluissa. Oppilaita pelottaa ja opettajatkin ovat huolissaan turvallisuudestaan... Kauhajoen tapahtumat vahvistivat sen, että Jokelan koulun tapahtumat eivät olleet yksittäistapaus. Yleistää ei saa eikä ole tarviskaan. Pahalta kuitenkin tuntuu, jos tässä Kauhajoen tapauksessa syyllistämme yksittäisiä virkamiehiä. Voimmeko edellytää, että poliisiviranomainen, joka on yhden kerran, lyhyen hetken nähnyt Saaren ja tehnyt päätöksensä oman mielikuvansa mukaan, on syyllinen tähän kauheuteen? Eiväthän Saaren vuosikausia tunteneetkaan voineet uskoa, että hän teki sen mitä sitten teki.
Onko mahdotonta etsiä toiminnasta ja/tai sen ohjeistuksesta (prosessista) virheitä/puutteita - eikä etsittäisi syyllisiä? Pitäisikö tällaista tapausta varten poliisilla on selkeä ohjeistus, jonka mukaan voidaan esim. aseet ottaa pois määräajaksi ja selvittää tuon määräajan aikana onko aihetta ottaa aseet pois pysyvästi?
Nyt puhutaan ministeritasolla turvallisuuden parantamisesta - on keskusteltu jopa metallinpaljastimista kouluun. - Kouluilla ja laitoksilla on hyvä olla ohjeistus ja keinoja väkivaltatilanteissa toimimiseen. Mutta, saadaanko näillä keinoilla väkivaltaa poistettua? Tärkentä on puuttua väkivallan syihin, turvattomuuteen ja eristäytymiseen, jotta meille ei kasva lisää nuoria, joilla on paha olla ja purkavat pahaa oloaan väkivallan keinoin. Miten olisi, jos varmistetetaan, että kaikilla lapsilla on turvallisia aikuisia ympärillä ja että he voivat tuntevat olevansa toivottuja ja tärkeitä ja heillä on mahdollisuus harrastaa niitä asioita, joita he itse pitävät tärkeinä. On muistettava, että kotona, päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla meillä kaikilla on vastuu toisistamme. Terveistä turvallisessa ympäristössä kasvaneista lapsista kasvaa sosiaalisia, omilla aivoillaan ajattelevia aikuisia, jotka pitävät huolta vähäosaisemmista, vanhuksista - meistä.

Lasit huurussa

Syksyinen ruskaretki ammattiyhdistyksen bussilla Saariselälle... Voiko lasta ottaa mukaan moiselle retkelle? Mukana oli kuusi vuotias pikku-neiti, joka oli jo etukäteen kysynyt Ruskaretken suhten mieltään askarruttavista asioista, kuten "Voiko ruskaretkeltä ostaa itselle tuliaisen?" Kyllä voi ostaa, mutta se ei ole tuliainen vaan muisto matkalta.
Lähdimme iltapäivällä torstaina ja palasimme sunnuntaina noin kuuden aikaan takaisin.
Lauantaipäivän olimme lasit huurussa, sillä kävimme tutustumassa Saariselän kylpylään ja voi sitä riemua kun 3 - 4 tunnin kylpyläreissun jälkeen neitokainen oivalsi uimisen salat. Toki uimiseen tarvittiin edelleenkin kellukkeet, mutta käsien ja jalkojen liikeradat menivät jo ihan nappiin. Saariselän kauniissa luonnossa liikkuessamme pieni neitonen teki tarkkoja huomioita. "Mitä nuo mustat on jotka roikkuu puu oksista?" Isekin katsoin tarkemmin ja huomasin, että havupuiden oksilta riippui naavaa. Kerroin tytölle, että se on naavaa (http://www.environment.fi/default.asp?contentid=118404&lan=FI), jota esiintyy vain sellaisilla alueilla, jossa ilma on puhdasta. Ilmankos ilmiö oli lapselle uusi - hän ei kaupunkilaislapsena ollut naavaa aiemmin nähnyt. Puhdasta luontoa on meillä kuitenkin jäljellä. Sunnuntaina paluumatkalla pysähdyimme Napapiirillä. Voi sitä ihmettä - että joulupukkikin sattui olemaan paikalla. Siksi tietysti pystyi olemaan, kun ei joulukiireet vielä ole kiivaina painamassa päälle.
Kokemus pienen lapsen mukanaolosta ruskaretkellä oli todella positiivinen - retkellä vain asiat tehdään lasten ehdoilla. Tälläkin retkellä lapsen tarkkaavaisuus avasi silmäni sellaiseen, mitä en itse enää ollut aikoihin huomannut. Opimme molemmat uusia asioita.

Viikonlopun viettoa...

Mieheni pojan perhe tuli visiitille eilen iltapäivällä. Lapset ovat sairastelleet ja pikku miestä oli jouduttu käyttämään hengenahdistuksen vuoksi sairaalan päivystyksessä perjantain ja lauantain välisenä yönä. Nyt hengitys näyttää sujuvan jo paremmin. Yskä kuulosti kuitenkin vielä aika ikävältä. Ikävältä kuulosti pikkusiskonkin yskä, joka äidin mukaan on kuitenkin jo parempi. Kylmä syksy on omiaan lisämään flunssasairauksia niin lapsilla kuin aikuisillakin. On kuitenkin hyvä, että meillä on paikka, jossa voimme saada apua ympäri vuorokauden.
Kun perhe oli lähdössä kotiin illan kähmässä, pikkuneiti ilmoitti, että hän haluaa jäädä yöksi Kalle-papan ja Liisa luokse. Koska meillä oli tälle päivälle sovittu käynti kaupungissa, sovimme että hän voi jäädä yöksi. Tänään menemme tapaamaan joulukuussa 96 vuotta täyttävää äitiäni, joka asustelee vielä yksikseen Kaukovainiolla. On hyvä, että lapset tapaavat vanhoja ihmisiä.Viemme pikkuneidin kotiin samalla reissulla.

Junailua...

Ajoin keskussairaalasta Oulun kaupungin keskustaan City-bussilla, jonka reitti kulki Ouluhallin pihan läpi keskustaan. Bussi poimi ihmisiä näppärästi kyytin ja matka kesti vain hetkisen. Mietin miten kätevää olisi, jos Haukiputaallakin olisi "Kirkonkylä"-busseja, jotka kuljettaisivat ihmisiä asumalähiöistä kirkonkylälle palvelujen ääreen. Bussit voisivat kuljettaa myös junaradan ääreen ja Kemistä (Iistä) tuleva lähijuna, joka menee Raaheen saakka veisi rivakasti Ouluun (Raaheen) saakka. Matkan voisi maksaa siirtolipulla, joka ostetaan bussista. Radan varrella olisi pysäkkejä Kellossa, Ritaharjussa, Teknologiakylässä jne. Pysäkeillä on myös pyörille parkkipaikat, joihin voi jättää pyöränsä, jos on sillä kotoa siirtynyt radan varteen. Kaikkea voi tulla mieleen...

Tuntoja

Olen kauhistunut sosiaali ja terveysministeri Hyssälän esityksestä sairaaloiden Italian mallista. Jos hoitoa antaa yksityinen yritys on muistettava, että yritykset eivät missään tapauksessa toimi hyväntekeväisyydestä, vaan tarkoituksena on tuottaa voittoa. Onko oikein, että kansalaisen terveyden kustannuksella tehdään tiliä?
Ei ole tarkoituksenmukaista tuottaa kaikkea itse, sillä on hoitomuotoja ja tutkimuksia, jotka ovat pitälle erikoistuneita. Näissä tapauksissa on järkevää tehdä yhteistyötä muiden kuntien, kuntayhtymien tai yksityisten yritysten ja yhdistysten kanssa.
Lähtökohtahan on se, että kunta on vastuussa tuottamistaan palveluista ja niiden laadusta... tuotetaan palvelu miten hyvänsä.

Bloggaus aloitettu

Ihanaa istua pihalla ja nauttia kevään auringosta omalla pihalla. Aurinko valaisee mieltä ja termospullon lämpöinen juoma lämmittää sisältä.

Kyllä ihminen tarvitsee rauhaisaa hetkeä, jolloin voi rauhoittua perheen ja ystävien parissa.