Lasit huurussa

Syksyinen ruskaretki ammattiyhdistyksen bussilla Saariselälle... Voiko lasta ottaa mukaan moiselle retkelle? Mukana oli kuusi vuotias pikku-neiti, joka oli jo etukäteen kysynyt Ruskaretken suhten mieltään askarruttavista asioista, kuten "Voiko ruskaretkeltä ostaa itselle tuliaisen?" Kyllä voi ostaa, mutta se ei ole tuliainen vaan muisto matkalta.
Lähdimme iltapäivällä torstaina ja palasimme sunnuntaina noin kuuden aikaan takaisin.
Lauantaipäivän olimme lasit huurussa, sillä kävimme tutustumassa Saariselän kylpylään ja voi sitä riemua kun 3 - 4 tunnin kylpyläreissun jälkeen neitokainen oivalsi uimisen salat. Toki uimiseen tarvittiin edelleenkin kellukkeet, mutta käsien ja jalkojen liikeradat menivät jo ihan nappiin. Saariselän kauniissa luonnossa liikkuessamme pieni neitonen teki tarkkoja huomioita. "Mitä nuo mustat on jotka roikkuu puu oksista?" Isekin katsoin tarkemmin ja huomasin, että havupuiden oksilta riippui naavaa. Kerroin tytölle, että se on naavaa (http://www.environment.fi/default.asp?contentid=118404&lan=FI), jota esiintyy vain sellaisilla alueilla, jossa ilma on puhdasta. Ilmankos ilmiö oli lapselle uusi - hän ei kaupunkilaislapsena ollut naavaa aiemmin nähnyt. Puhdasta luontoa on meillä kuitenkin jäljellä. Sunnuntaina paluumatkalla pysähdyimme Napapiirillä. Voi sitä ihmettä - että joulupukkikin sattui olemaan paikalla. Siksi tietysti pystyi olemaan, kun ei joulukiireet vielä ole kiivaina painamassa päälle.
Kokemus pienen lapsen mukanaolosta ruskaretkellä oli todella positiivinen - retkellä vain asiat tehdään lasten ehdoilla. Tälläkin retkellä lapsen tarkkaavaisuus avasi silmäni sellaiseen, mitä en itse enää ollut aikoihin huomannut. Opimme molemmat uusia asioita.