Syksy on tullut. Illat pimenevät ja sade kastelee paikat, joten tuntuu vieläkin pimeämmältä. Jokelantiellä juostaan, hölkätään, kävellään, pyöräillään ja autoillaan aamusta iltaan. Lapset pyöräilevät kouluun, nuoret perheet käyvät kävelyllä lastenvaunujen kanssa, pieniä ja suuria koiria ulkoilutetaan. Tiellä lenkkeillään, rullaluistellaan ja hiihdetään rullasuksilla. Kaikki tämä sukkulointi tapahtuu autojen kanssa samassa kulkuväylässä.
Kirkolta maantiesillalle saakka on onneksi valot - loppupätkälle ei ole edes valoja. Tiellä on totuttu ajamaan lujaa, sillä joku vuosi sitten nopeusrajoitus oli jopa 80 km tunnissa. Nyt se on valaistulla tieosuudella 50 ja valaisemattomalla 60 kilometriä tunnissa. Kukaan ei aja sallitua nopeutta, vaan tiellä ajetaan reilusti ylinopeutta.
On mukaavaa, kun alueelle muuttaa uusia perheitä. Ei kuitenkaa ole mukavaa, että liikenteen lisääntyessä turavallisuus vähenee samassa suhteessa. Talvi vain pahentaa ongelmaa. Tie on liukas ja kapea - piennarta ei ole lainkaan. Jokelantie tarvitsee vierelleen kevynliikenteen väylän. Samat ongelmat on ollut nähtävissä Kellossa Asematiellä jjo vuosikymmenten ajan. Mahtaako asiat olla Virpiniemen tiellä yhtään paremmin? On reilua, että saamme jokaiselle turvallisen kotimatkan tulimmepa sitten päiväkodista, koulusta, töistä tai harrastuksista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti