Toipilasaikaa...,

Kesä on rauhottumisen ja palautumisen aikaa talvikauden kiivaasta työrytmistä. Kesäaikana Suomi pysähtyy - silloin tehdään työelämässäkin normaaleista toiminnoista ainoastaan se pakollinen. Lomalla ihmiset rentoutuvat kuka matkaillen, kuka mökillä touhuten tai vaikka metsätöitä tehden. On vanha sanonta, että " Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito ja sekään ei ole niin kovin tärkeää! " Sopii oikein hyvin suomalaisen kesään.

Itse vietän kesääni toipilaana, sillä juhannuksen alla kävin käsileikkauksessa ja nyt kuntoutan kättäni, jotta saan sen elokuuksi toimintakuntoon, kun aloitan työt. Kesälomastani ehdin pitää ainoastaan viikon ja kuluvan talven aikana suurimman osan lomastani taidankin viettää talvisaikaan, kun muut ovat työn touhussa. Toivottavasti jaksan täyspainoisesti aloittaa työnteon, sillä toipilasaika ei tosiaankaan tunnu olevan kesälomaa. Vaikka käden kuntouttaminen on mielestäni sujunut oikein hyvin, en kuitenkaan voi sillä tehdä sitä kaikkea mitä terveellä kädellä olisin tehnyt.

Yksin ei minun ole kuitenkaan tarvinnut olla, vaan olen saanut nauttia sukulaisteni seurasta. Jopa lähes satavuotias äitini vietti päivän kodissani. Istuimme ulkona terassilla ja nautimme kylmää juotavaa ja keskustelimme nykyajan maailman menosta. Iäkäs äitini on täysin ajan hermolla ja seuraa politiikkaan pitkällä elämänkokemuksella. Äidillä on muistikuvia elämästä tsaarinvallan ajalta - olihan hän viisivuotias, kun Suomi itsenäistyi. Se, että hän ymmärätää kannettavien, kännyköiden ja digiboxien maailmaa, osoittaa, että hänellä on sopeutumiskykyä ja aitoa tervettä kiinnostusta omaan elinympäristöönsä. Hänen mielipiteitään on pakko arvostaa. Äidin osuvia kannanottoja maailmanpolitiikasta kuvaavat mm. hänen antamansa lempinimet maailman politiikan johtohahmoille. Obamasta hän on tehnyt "Upanan" (meilläpäin tarkoittaa söpöä ja mukavaa) ja Berlusconista "Peruskonnan" - aika kuvaavat nimet.

Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille ystäville ja blogini lukijoille!

Työelämää...

Hallituksen ja pääministerin esiintulo eläkeiän nostamisessa ihmetyttää. Ymmärrän pääministerin huolen tulevaisuuden työn tekijöiden määrästä. Äkkiä ajatellen voisi tuntua järkevältä, että eläkeikää nostamlla asia hoituu - mutta niin asia ei taida käytännössä kuitenkaan toimia. Tällä hetkellä tavallisella suomalaisella on mahdollisuus jäädä eläkkeelle 63 vuotiaana, jos tyytyy pienempään euromääräiseen eläkkeeseen, 65 vuotiaana saa normaalin eläkkeen ja sen jälkeen 68:aan ikävuoteen ansioista maksetaan superkarttumaa, joka 4,5% ansiotuloista.

Pääministeri ei liene vaivautunut selvittämään, että moni suomalainen ei jaksa tällä hetkellä edes tuohon 63:een vuoteen, vaan jää sairaseläkkeelle tai putkeen jo aikaisemmin. Tärkeämpää kuin eläkeiän nostaminen on nostaa suomalaisten todellista eläkkeellejäämisikää, sillä suomalaiset jaksavat työelämässä keskimäärin kuusikymppisiksi. Jostain syystä työnantajat eivät ole suosiollisia vanhemmille työntekijöille, vaan heidät poistetaan ensimmäisenä työmarkkinoilta tai työnnetään putkeen. Työntekijöinä he ovat työnantajalle edullisempia kuin nuoret työntekijät. Yli viisikymppinen (53v) maksaa itse omista työeläkevakuutusmaksuistaan suuremman osan kuin nuoret työntekijät. Yleensä he myös sitoutuvat työpaikkaan paremmin kuin nuoret.
Työhyvinvointia (työajat, -tehtävät ja henkinen ja fyysinen kunto) tulee kehittää siten, että työntekijät jaksaisivat työelämässä pitempään. Työnteon pitää olla mielekästä ja sen tekemisestä pitää tehdä myös taloudellisesti kannattavaa, jotta työntekijät mielellään ja vapaaehtoisesti jatkavat työuraansa. Lisäksi työnantajien näkökulmasta työntekijän pitäminen työelämässä tulee olla kannattavampaa kuin työsuhteen lopettaminen. Suomessa on helppoa ilman sanktioita lopettaa jopa kannattavia yrityksiä/tehtaita - tällainen tulisi estää lainsäädännöllä.
Pääministerillekin tiedoksi, että en ole vielä tavannut suomalaista, jonka työn tulos ja tehokkuus pakottamalla olisi parantanut. Käskemisestä ei "työhullut" suomalaiset tykkää, vaan panee periaatteesta hanttiin.