Toipilasaikaa...,

Kesä on rauhottumisen ja palautumisen aikaa talvikauden kiivaasta työrytmistä. Kesäaikana Suomi pysähtyy - silloin tehdään työelämässäkin normaaleista toiminnoista ainoastaan se pakollinen. Lomalla ihmiset rentoutuvat kuka matkaillen, kuka mökillä touhuten tai vaikka metsätöitä tehden. On vanha sanonta, että " Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito ja sekään ei ole niin kovin tärkeää! " Sopii oikein hyvin suomalaisen kesään.

Itse vietän kesääni toipilaana, sillä juhannuksen alla kävin käsileikkauksessa ja nyt kuntoutan kättäni, jotta saan sen elokuuksi toimintakuntoon, kun aloitan työt. Kesälomastani ehdin pitää ainoastaan viikon ja kuluvan talven aikana suurimman osan lomastani taidankin viettää talvisaikaan, kun muut ovat työn touhussa. Toivottavasti jaksan täyspainoisesti aloittaa työnteon, sillä toipilasaika ei tosiaankaan tunnu olevan kesälomaa. Vaikka käden kuntouttaminen on mielestäni sujunut oikein hyvin, en kuitenkaan voi sillä tehdä sitä kaikkea mitä terveellä kädellä olisin tehnyt.

Yksin ei minun ole kuitenkaan tarvinnut olla, vaan olen saanut nauttia sukulaisteni seurasta. Jopa lähes satavuotias äitini vietti päivän kodissani. Istuimme ulkona terassilla ja nautimme kylmää juotavaa ja keskustelimme nykyajan maailman menosta. Iäkäs äitini on täysin ajan hermolla ja seuraa politiikkaan pitkällä elämänkokemuksella. Äidillä on muistikuvia elämästä tsaarinvallan ajalta - olihan hän viisivuotias, kun Suomi itsenäistyi. Se, että hän ymmärätää kannettavien, kännyköiden ja digiboxien maailmaa, osoittaa, että hänellä on sopeutumiskykyä ja aitoa tervettä kiinnostusta omaan elinympäristöönsä. Hänen mielipiteitään on pakko arvostaa. Äidin osuvia kannanottoja maailmanpolitiikasta kuvaavat mm. hänen antamansa lempinimet maailman politiikan johtohahmoille. Obamasta hän on tehnyt "Upanan" (meilläpäin tarkoittaa söpöä ja mukavaa) ja Berlusconista "Peruskonnan" - aika kuvaavat nimet.

Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille ystäville ja blogini lukijoille!